Ajatukseni koskee tarvetta lisätä Euroopan parlamentin valtaa suhteessa toimeenpanovaltuuksiin, jotta voidaan nopeuttaa luonnonuhkien hallintaa erityisesti metsäpalojen osalta.
Asiani havainnollistamiseksi tieteelliset asiantuntijat ovat laajalti samaa mieltä siitä, että on ratkaisevan tärkeää investoida tällaisten tulipalojen ehkäisyyn, sillä kun ne saavuttavat ”megapalot”, niiden sammuminen on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta nykyisten teknologisten ja inhimillisten voimavarojen avulla.
Monitieteinen tieteellinen tutkimus on paljastanut lukuisia seurauksia ihmisyhteiskunnille. Ne aiheuttavat yhä suuremman uhan sidosryhmille, myös palomiehille, sekä paikalliselle väestölle, millä on vaikutuksia ihmisten elämään, kiinteistöihin, yrityksiin ja luonnon ekosysteemien taloudelliseen toimintaan. Sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät kokonaiskustannukset ovat merkittävät, vaikkakin arviot ovat edelleen rajallisia. Ne aiheuttavat huomattavaa vahinkoa yhteiselle infrastruktuurille, kuten sähkö- ja viestintäjohdoille, vesihuoltojärjestelmille, maanteille ja rautateille. Siivous- ja jälleenrakennuskustannukset ovat huomattavat. Ne häiritsevät toimitusketjuja, mikä johtaa yritysten sulkemiseen ja kuljetushäiriöihin. Tämä voi johtaa verotulojen pienenemiseen, kiinteistöjen arvon alenemiseen ja paikallisten yritysten asiakkaiden menetyksiin, kuten matkailun vähenemiseen tulipalosta kärsivillä alueilla. Nämä ovat vain muutamia seurauksia: niille aiheutuu myös sosioekonomisia kustannuksia, terveysongelmia, veden laatua ja vaikutuksia paikallisiin ekosysteemeihin...
Olen kuitenkin huomannut, että toimeenpanovalta yleensä osoittaa resursseja ensisijaisesti siviiliturvallisuusjoukoille sen sijaan, että investoidaan ennaltaehkäisyyn. Tämä päätös perustuu usein lyhyen aikavälin poliittisiin näkökohtiin, sillä sisäministeriön tai Euroopan komission on helpompi ottaa käyttöön resursseja tulipalon puhjetessa, mikä luo vaikutelman välittömistä ja tehokkaista toimista. Valitettavasti tässä reaktiivisessa lähestymistavassa ei oteta huomioon ennaltaehkäisyn merkitystä, sillä se auttaisi ensi sijassa välttämään tällaisia hätätilanteita.
Euroopan parlamentilla voi olla tässä ratkaiseva rooli. Koska parlamentti on keskustelu- ja konsensuselin, sillä on ainutlaatuinen kyky valvoa toimeenpanovaltaa ja edistää luonnonuhkien ehkäisemiseen keskittyvää politiikkaa. Vahvistamalla asemaansa ja vaikutusvaltaansa Euroopan parlamentti voi kannustaa toimeenpanovaltaa investoimaan enemmän metsäpalojen ja muiden luonnonuhkien ehkäisemiseen. Tämä edellyttää myös Euroopan parlamentin lainsäädäntöaloitteen tekemistä, mitä se ei tällä hetkellä tee.
Sen vuoksi kannustan tarkastelemaan tätä ehdotusta ja tutkimaan tapoja lisätä parlamentin valtaa luonnonuhkien hallinnassa.
Tekemällä yhteistyötä voimme tehdä Euroopasta maailmanlaajuisen johtoaseman ennakoivassa luonnonuhkien hallinnassa. Uskon vakaasti, että Euroopan parlamentti on Euroopan kansalaisten etuja edustavana demokraattisena toimielimenä ihanteellinen paikka käynnistää tämä myönteinen muutos.
Jos istuntosalia yritetään käyttää enemmän kuin muissa paikoissa sen sijaan, että se olisi ulkona lämpimässä tai silmässä, voisi myös lisätä virkistystapoja, koska ulkovesi oli ylikuumenemassa.